tiistai 7. helmikuuta 2012

hankintoja ja lahjuksia

Olen tehnyt talven aikana muutamia hankintoja, mutta päivitys on jäänyt.
Pieni esittely on paikallaan:

Tämä nyt ei varsinaisesti ole hankinta, vaan kaunis ryijyaiheinen kortti matkamessuilta, Eurajoen osastolta. Sopivan kokoinen kyllä ja aikakausikin on oikea. Sopisi Ada-neidin huoneeseen...
 Odottamattomia asioita voi löytyä matkamessuiltakin: pari suolasirotinta ja pieni suola?astia sopivassa koossa. Sirottimet pääsevät toimittamaan kukkapylvään virkaa, vadille ei ole vielä osoitetta tiedossa.
Tekisikö siihen istutuksen..?

 Kapteeni tarvitsi kirjoja konttoriinsa, niinpä niitä sitten tilattiin ulkomailta. Navigointitaulukoita lienee tässä opuksessa.
 Laivankuvia, tottakai. Selkämys on turhan raikas minun makuuni, joten tämä menee muokkaukseen vielä.
 Tilikirja, jota pitelen kyllä ylösalaisin. Toivottavasti konttoristi sentään osaa kääntää sen oikein päin.
 Tätä ei tarvinne selittää.
 Kulttuurikodissa luetaan tietenkin klassikoita, Homeroksen Ilias tässä...
 ...tekstit mukana tietty. Kuva ei onnistunut, mutta epäilemättä aitoa mestarin ilmaisua.
Kuvakirjassa on siis joka aukeamalla sekä aluksen kuva että sen historia.
Tässä vielä koko kirjasto. Ja tulitikku mittakaavaksi.

Ja sitten. Mulla oli nimipäivä ja nukkiskerholaiset muistivat lahjuksilla:


 Gittalta laventeliruukku ja sievä enkelipatsas.
 Mallasin kukkia Kirkkokadun parvekkeelle, josta puuttuvat vielä kaiteet. Kukat ovat tosi sievät.

Enkelipatsas on toistaiseksi Ada-neidin pöydällä. Huone on vieläkin keskeneräinen, josta saan kyllä kuulla joka kerta kun tapaan neidin.


 Todella kaunis uurna on Railalta. Se on oikea, ts. sinne voisi säilöä vaikka rusinoita... korkeus n. 3 cm.

Kaksi kaunista muotokuvaa Päiviltä.

Lähikuva on tietenkin epätarkka...

Kiitos kaikille! Tulin todella iloiseksi muistamisista. Nimpparitarjoomukset tulee siten, kun taas ehdin mukaan. Nyt on pitänyt sopimattoman kiirettä.



perjantai 18. marraskuuta 2011

Ada-neidin iltapuhde

Ada-neiti oli oikein tyytyväinen palatessaan kotiin. Ehdin verhoilla sohvan ja pari pikkutuolia ja asetella förmaakin kalusteet suurin piirtein paikoilleen ennen hänen paluutaan.

Kun menin kuvaamaan tulosta, tapasin arvoisan neidin istumassa sohvassa.

Kissanpoikakin on hiipinyt ihmettelemään uutta kalustusta. Kattolistat puuttuvat vielä enkä saa päätetyksi, laitanko maton vai ei. Ostin kesällä Forssasta kauniin maton, mutta ne eivät olleet kovin yleisiä vielä Kirkkokadun aikaan. Leopardituoli on hiukan turhan pramea, mutta se onkin tuotu Tukholmasta. Isännän matkoilta on kertyy mukaan yhtä ja toista.
Uups, mikä pullo siellä pelakuun takana piilotteli..? Ilmankos Ada-neiti oli niin sopuisalla päällä. Sivupöydällä on appelsiineja jalallisessa maljassa, jonka väkersin taannoin Larissan työpajassa Turussa.

Toistaiseksi huone saa olla näin, koska Adakin siellä noin hyvin viihtyy. Muissa huoneissa riittää tekemistä, joten tänne palataan myöhemmin.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Vihdoinkin

Järkyttävän pitkä blogitauko. Olen pahoillani siitä, mutta syynä jääräpäisyyteni. Päätin nimittäin, että parketti on saatava valmiiksi ennen kuin teen mitään muuta.
No, nyt 9 kuukautta myöhemmin voin todeta, että olisin voinut jakaa tämän projektin kanssanne ja myös pienemmät jutut, joita kuitenkin on tullut kerhossa tehdyksi. Niiden kuvaaminen on vain jäänyt.

Tässä kuitenkin tämänhetkinen tilanne:


Parketti on tehty 1016 palasta tiikkiviilua, pahville, joka olisi saanut olla ruskehtavaa. En ole ollut tehdessäni auringontarkka, joten keskellä on havaittavissa valkoista lattianraoissa. Onneksi on keksitty matot...
Lattia on vielä liimaamatta, kun tuli hinku ottaa kuva.... saa nähdä vieläkö sen saa pois rikkomatta, on nimittäin hiukan liian suuri.
Vahasin lattian ja vaha tarttui epätasaisesti viiluihin. Osa imi vahaa enemmän  ja osa vähemmän, mutta matto lienee pelastus tässäkin suhteessa. Lattia on todella liukas, toivottavasti Ada-neiti ja muu talonväki ovat varovaisia.
Kuvio on kauniimpi kuin kuvat antavat ymmärtää, tosin ehkä vähän suuri näin pieneen huoneeseen. Mutta kapteeni Ahlqvist halusi yllättää vaimonsa ripauksella ylellisyyttä, rouvaparka kun joutuu edelleen asumaan maalla lasten kanssa. Toivottavasti molemmat ovat tyytyväisiä tulokseen. Ada-neidin mielipidettä ei tarvitse kauan arvailla, hän ilmoittaa sen suorin sanoin, kunhan palaa sukuloimasta.
Sitä odotellessa...

torstai 27. tammikuuta 2011

Ruokasalin tuolit

Sain vihdoin valmiiksi tuolit ja taburetit. Vein ne ruokasaliin jossa Ada-neiti oli laskemassa hopeita.
 Huomasin vasta kuvasta että tuoleja pitää hieman paikkamaalata.
 Taburetit eli jakkarat sijoittuivat kahden puolen sivupöytää.
 Tässä vielä teelmykset vierekkäin. Kaipaavat ehkä viimeistelyä nauhalla....
Astiasto saapui ja on jo astiakaapissa paikoillaan. Ylimmällä hyllyllä säilytetään mausteita, jotka ovat kallista tuontitavaraa eivätkä keittäjän vapaasti käytettävissä. Pöydällä on hopeisessa korissa pikkuleipiä, jotka Ada-neiti sanoi korjaavansa pois. Hän on tarkka taloudenhoitaja. Ja tässä vaiheessa melko kiukkuinen, koska salamavalo sai hänet sekoamaan laskuissaan. Piti lopettaa kuvailu.

Tämä on varmasti talon tylsin huone. Mattoa ei ole ja taulutkin puuttuvat seinältä. Mulla oli tarkoitus teettää nukkiskurssilaisilla lauantaina tauluja, samalla olisin saanut itsekin tehtyä muutaman. Suunnitelmaa muutettiin ja joudun taulunvalmistukseen ihan itsekseni...

maanantai 24. tammikuuta 2011

Lounaan jälkeen

Kun huomasin piian korjanneen Ada-neidin ruokailuvälineet pois, otin heti pari kuvaa ruokasalista. Neiti kyllä moitti hosumistani, sillä huoneesta puuttuu vielä kaikki pikkutavarat, mm. uuni:)

 Pöytä on siis madallettu ja maalattu, tuolit ovat Bellman-tuoleja Kotte toys-kitistä ja samaan sarjaan kuuluva klaffipöytä on takanurkassa. Sen lopullisesta sijoituspaikasta neuvotellaan vielä.
 Lattiat ovat ajan tavan mukaan käsittelemättömät, mutta jonkinlainen matto pitää hankkia. Taulut ovat vielä varastossa ja astiasto kokonaan kadoksissa. Sivupöydän kynttelikkö on saatu Varmalta.
Talo siis kököttää salissa kirjahyllyn päällä, hieman liian korkealla. Sille pitää tehdä joskus jotain, heh. Ulko-ovet ovat maalaamatta ja yhtä ja toista muutakin puuttuu, mutta perhettä odotellaan kotiin pikapuoliin.

ruokasalin kalusteita

Eilen ehdin hieman maalailla ruokasalin kalusteita.

Doloresin paketissa tulivat astiakaappi ja sivupöydät. Niiden hiomisessa meni tovi.

Ostin jonain vuonna honkkarista kalustesettejä, mitä vieläkin jaksan ihmetellä. Ahneusko iski vai mikä? Pöydän olen jo aikaisemmin muokannut ja nyt oli tuolien vuoro. Neljästä  kamalasta tuli kaksi mautonta tekelettä ja kaksi taburettia. Lisätuunailujen jälkeen aion sijoittaa ne Ahlqvistien ruokasaliin, jossa ne saavat olla kunnes saan aikaiseksi jotain sopivampaa.

Tässä kalusteet kertaalleen maalattuina. Laatikoista puuttuvat vieelä vetimet ja tuoleista pehmusteet.

Sain kaapit iltasella valmiiksi ja kannoin ne paikoilleen. Olisin ottanut kuvan vielä nyt aamulla, mutta Ada-neiti oli ruokasalissa aamiaisella ja ilmoitti, että vasta hänen lounaansa jälkeen voisin kuvata. Niin siis tehdään.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Muutto on alkanut

Kirkkokatu kymppiin on tuotu ensimmäiset kuormat.
Tavarat on vasta kannettu sisään eikä talo ole vielä asuttavassa kunnossa.
 Ada-neiti istui hämärässä kamarissaan nypläämässä. "Se rauhoittaa hermoja tässä metelissä" hän sanoi. Neiti vaikutti hiukan murheelliselta. Kuinkahan monta kertaa hän on joutunut muuttamaan uuteen ympäristöön elämänsä aikana?
 Förmaakista puuttuu vielä parketti, siksi listatkin ovat nipussa lattialla. Sohva lähtee kohta verhoilijalle ja uunin muuraajaa odotellaan. Kahvia lienee kuitenkin tarkoitus nauttia?
 Keittiössä piika purkaa muuttolaatikoista patoja ja kattiloita. Hänen sänkynsä tuli jo ensimmäisessä kuormassa, jotta huolto jollain lailla toimisi. Kahvipannu porisee hellalla, vaikkei kuvassa näy.
 Talon rouva on ilmeisesti myös käymässä, sillä makuuhuoneessa on ostoksia sekä rouvan bonetti. Matto on vielä rullalla eikä sänkyjäkään ole tuotu.
Mutta lastenhuoneessa on jo leikittykin. Sängyt ovat petaamatta ja leluja on pitkin lattiaa. Lastenhoitaja on vienyt lapset puistoon kävelylle, pois muuttomiesten jaloista.

Kannoimme eilen talon sisälle. Nyt se seisoo salin pimeimmässä nurkassa ja siksi kehittelin kameralle pienen heijastimen salaman avuksi. Ilman salamaa ei kuvaamisesta tule mitään, vaikka ainahan mun kuvani ovat huonoja. Pitänee ruveta paremman kameran metsästykseen.