maanantai 20. joulukuuta 2010

yllätysvieraita

Käydessäni lorvikamarissa ihan muissa asioissa, huomasin Kirkkokatu 10:ssä liikettä.

 Kapteeni Ahlqvistin täti, neiti Ada Ahlqvist oli tullut tarkastuskäynnille ja tuonut piikansa siivoamaan huoneita.
Missä kaikki työmiehet ovat, ihmettelee Ada-neiti. Ei lattioita, ei listoja. -Eihän tänne voi tuoda lapsia joulua viettämään. Parasta lähettää sana, että pysyvät maalla joulunpyhien ajan.

Neiti tarkasti myös keittiön ja tässä neuvotellaan, mitä siivotaan ja missä järjestyksessä.

Ada-neiti on oikeassa, ei vietetä joulua Kirkkokadulla tänä vuonna. Kovin on keskeneräistä vielä, ei edes uuneja muurattu. Joudun sitäpaitsi tilaamaan muuttomiehet siirtämään talon sisälle oikealle paikalleen. Yksin sitä ei kanna kukaan, tuskin edes minusta on toiseksi kantajaksi.  

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Vähän lähempänä

Olen saanut hiukan tehtyä Kirkkokadun taloa. Tuskailen sekä talon että itseni kanssa.

En saa päätetyksi lattioiden ja portaiden väriä. Tai oikeastaan portaikkojen lattioista on kysymys.

Olin jo lorvarissa aloittaakseni listojen ja ovien maalauksen (niiden väri sentään on selvillä), mutta tajusin ettei työstä tule mitään, kun niskani on niin jumissa. Jo kohta kolmatta viikkoa...

 Tässä vaiheessa rouva Ahlqvist luultavasti repisi hiuksiaan, jos se sopisi arvokkaalle kauppiaan rouvalle ja jos hän pääsisi talonsa näkemään. Kaksi viikkoa jouluun ja huusholli riipin raapin. Enkä voi häntä moittia.
Koska maali ei riittänyt peittämään kupariteippiä, päädyin tapetoimaan koko portaikon samalla skräppipaperilla. Yläkerran aulasta puuttuu vielä lattia. En osaa päättää, tuleeko tähän pesutila vai ompeluhuone vai luokkahuone? Huoh.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

kirjallisuutta

Tilasin SKS:lta uutuuskirjan suomalaisista nukkekodeista viime ja edelliseltä vuosisadalta.

 Kirjaan on koottu kansallismuseon kokoelmissa olevia nukketaloja. Hienosti tehtyjä ja leikeissä säästyneitä.
 Osattiin sitä ennenkin. En ole ehtinyt vielä syventyä muutamaa selailukertaa enempää, mutta kirja sisältää tavattoman herttaisia pikku koteja. Kuvat ovat ala-arvoisia, mutta minä ja kamerani emme kykene parempiin, vaikka kävimme lorvikamarin tehovaloissa yrittämässä.

Jotain olen tehnyt minäkin. Viimeisellä nukkiskurssilla tehtiin keppihevonen. Omastani tuli vain hiukan hevosta muistuttava otus, toisilla oli etevämpiä toteutuksia. Materiaalina vaneri ja jokin mihinkään-sopimaton askartelupunoksen pätkä, jonka liimasin harjaksi ja maalasin mustaksi. Eiköhän tuo kelpaa Ahlqvistin lapsille, vaikka vähän olisi voinut kyllä hiomapaperilla pyyhkäistä ennen maalausta.


Etsiessäni keppihevosta kuvaukseen osui silmiini aikaisemman kurssikerran tuotokset:
Aiheena oli kello ja tein niitä kolme. Pyöreät ovat tehty vanhoista palttoon napeista. Kaikki käyvät samaa aikaa. Joku kurssilaisistani totesi, että on ärsyttävää jos talon kaikki kellot ovat eri ajassa. Saa nähdä pysyvätkö kellot Kirkkokadulla samassa ajassa.