perjantai 18. marraskuuta 2011

Ada-neidin iltapuhde

Ada-neiti oli oikein tyytyväinen palatessaan kotiin. Ehdin verhoilla sohvan ja pari pikkutuolia ja asetella förmaakin kalusteet suurin piirtein paikoilleen ennen hänen paluutaan.

Kun menin kuvaamaan tulosta, tapasin arvoisan neidin istumassa sohvassa.

Kissanpoikakin on hiipinyt ihmettelemään uutta kalustusta. Kattolistat puuttuvat vielä enkä saa päätetyksi, laitanko maton vai ei. Ostin kesällä Forssasta kauniin maton, mutta ne eivät olleet kovin yleisiä vielä Kirkkokadun aikaan. Leopardituoli on hiukan turhan pramea, mutta se onkin tuotu Tukholmasta. Isännän matkoilta on kertyy mukaan yhtä ja toista.
Uups, mikä pullo siellä pelakuun takana piilotteli..? Ilmankos Ada-neiti oli niin sopuisalla päällä. Sivupöydällä on appelsiineja jalallisessa maljassa, jonka väkersin taannoin Larissan työpajassa Turussa.

Toistaiseksi huone saa olla näin, koska Adakin siellä noin hyvin viihtyy. Muissa huoneissa riittää tekemistä, joten tänne palataan myöhemmin.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Vihdoinkin

Järkyttävän pitkä blogitauko. Olen pahoillani siitä, mutta syynä jääräpäisyyteni. Päätin nimittäin, että parketti on saatava valmiiksi ennen kuin teen mitään muuta.
No, nyt 9 kuukautta myöhemmin voin todeta, että olisin voinut jakaa tämän projektin kanssanne ja myös pienemmät jutut, joita kuitenkin on tullut kerhossa tehdyksi. Niiden kuvaaminen on vain jäänyt.

Tässä kuitenkin tämänhetkinen tilanne:


Parketti on tehty 1016 palasta tiikkiviilua, pahville, joka olisi saanut olla ruskehtavaa. En ole ollut tehdessäni auringontarkka, joten keskellä on havaittavissa valkoista lattianraoissa. Onneksi on keksitty matot...
Lattia on vielä liimaamatta, kun tuli hinku ottaa kuva.... saa nähdä vieläkö sen saa pois rikkomatta, on nimittäin hiukan liian suuri.
Vahasin lattian ja vaha tarttui epätasaisesti viiluihin. Osa imi vahaa enemmän  ja osa vähemmän, mutta matto lienee pelastus tässäkin suhteessa. Lattia on todella liukas, toivottavasti Ada-neiti ja muu talonväki ovat varovaisia.
Kuvio on kauniimpi kuin kuvat antavat ymmärtää, tosin ehkä vähän suuri näin pieneen huoneeseen. Mutta kapteeni Ahlqvist halusi yllättää vaimonsa ripauksella ylellisyyttä, rouvaparka kun joutuu edelleen asumaan maalla lasten kanssa. Toivottavasti molemmat ovat tyytyväisiä tulokseen. Ada-neidin mielipidettä ei tarvitse kauan arvailla, hän ilmoittaa sen suorin sanoin, kunhan palaa sukuloimasta.
Sitä odotellessa...

torstai 27. tammikuuta 2011

Ruokasalin tuolit

Sain vihdoin valmiiksi tuolit ja taburetit. Vein ne ruokasaliin jossa Ada-neiti oli laskemassa hopeita.
 Huomasin vasta kuvasta että tuoleja pitää hieman paikkamaalata.
 Taburetit eli jakkarat sijoittuivat kahden puolen sivupöytää.
 Tässä vielä teelmykset vierekkäin. Kaipaavat ehkä viimeistelyä nauhalla....
Astiasto saapui ja on jo astiakaapissa paikoillaan. Ylimmällä hyllyllä säilytetään mausteita, jotka ovat kallista tuontitavaraa eivätkä keittäjän vapaasti käytettävissä. Pöydällä on hopeisessa korissa pikkuleipiä, jotka Ada-neiti sanoi korjaavansa pois. Hän on tarkka taloudenhoitaja. Ja tässä vaiheessa melko kiukkuinen, koska salamavalo sai hänet sekoamaan laskuissaan. Piti lopettaa kuvailu.

Tämä on varmasti talon tylsin huone. Mattoa ei ole ja taulutkin puuttuvat seinältä. Mulla oli tarkoitus teettää nukkiskurssilaisilla lauantaina tauluja, samalla olisin saanut itsekin tehtyä muutaman. Suunnitelmaa muutettiin ja joudun taulunvalmistukseen ihan itsekseni...

maanantai 24. tammikuuta 2011

Lounaan jälkeen

Kun huomasin piian korjanneen Ada-neidin ruokailuvälineet pois, otin heti pari kuvaa ruokasalista. Neiti kyllä moitti hosumistani, sillä huoneesta puuttuu vielä kaikki pikkutavarat, mm. uuni:)

 Pöytä on siis madallettu ja maalattu, tuolit ovat Bellman-tuoleja Kotte toys-kitistä ja samaan sarjaan kuuluva klaffipöytä on takanurkassa. Sen lopullisesta sijoituspaikasta neuvotellaan vielä.
 Lattiat ovat ajan tavan mukaan käsittelemättömät, mutta jonkinlainen matto pitää hankkia. Taulut ovat vielä varastossa ja astiasto kokonaan kadoksissa. Sivupöydän kynttelikkö on saatu Varmalta.
Talo siis kököttää salissa kirjahyllyn päällä, hieman liian korkealla. Sille pitää tehdä joskus jotain, heh. Ulko-ovet ovat maalaamatta ja yhtä ja toista muutakin puuttuu, mutta perhettä odotellaan kotiin pikapuoliin.

ruokasalin kalusteita

Eilen ehdin hieman maalailla ruokasalin kalusteita.

Doloresin paketissa tulivat astiakaappi ja sivupöydät. Niiden hiomisessa meni tovi.

Ostin jonain vuonna honkkarista kalustesettejä, mitä vieläkin jaksan ihmetellä. Ahneusko iski vai mikä? Pöydän olen jo aikaisemmin muokannut ja nyt oli tuolien vuoro. Neljästä  kamalasta tuli kaksi mautonta tekelettä ja kaksi taburettia. Lisätuunailujen jälkeen aion sijoittaa ne Ahlqvistien ruokasaliin, jossa ne saavat olla kunnes saan aikaiseksi jotain sopivampaa.

Tässä kalusteet kertaalleen maalattuina. Laatikoista puuttuvat vieelä vetimet ja tuoleista pehmusteet.

Sain kaapit iltasella valmiiksi ja kannoin ne paikoilleen. Olisin ottanut kuvan vielä nyt aamulla, mutta Ada-neiti oli ruokasalissa aamiaisella ja ilmoitti, että vasta hänen lounaansa jälkeen voisin kuvata. Niin siis tehdään.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Muutto on alkanut

Kirkkokatu kymppiin on tuotu ensimmäiset kuormat.
Tavarat on vasta kannettu sisään eikä talo ole vielä asuttavassa kunnossa.
 Ada-neiti istui hämärässä kamarissaan nypläämässä. "Se rauhoittaa hermoja tässä metelissä" hän sanoi. Neiti vaikutti hiukan murheelliselta. Kuinkahan monta kertaa hän on joutunut muuttamaan uuteen ympäristöön elämänsä aikana?
 Förmaakista puuttuu vielä parketti, siksi listatkin ovat nipussa lattialla. Sohva lähtee kohta verhoilijalle ja uunin muuraajaa odotellaan. Kahvia lienee kuitenkin tarkoitus nauttia?
 Keittiössä piika purkaa muuttolaatikoista patoja ja kattiloita. Hänen sänkynsä tuli jo ensimmäisessä kuormassa, jotta huolto jollain lailla toimisi. Kahvipannu porisee hellalla, vaikkei kuvassa näy.
 Talon rouva on ilmeisesti myös käymässä, sillä makuuhuoneessa on ostoksia sekä rouvan bonetti. Matto on vielä rullalla eikä sänkyjäkään ole tuotu.
Mutta lastenhuoneessa on jo leikittykin. Sängyt ovat petaamatta ja leluja on pitkin lattiaa. Lastenhoitaja on vienyt lapset puistoon kävelylle, pois muuttomiesten jaloista.

Kannoimme eilen talon sisälle. Nyt se seisoo salin pimeimmässä nurkassa ja siksi kehittelin kameralle pienen heijastimen salaman avuksi. Ilman salamaa ei kuvaamisesta tule mitään, vaikka ainahan mun kuvani ovat huonoja. Pitänee ruveta paremman kameran metsästykseen.

perjantai 7. tammikuuta 2011

siivouspäivä

 Eilinen päivä kului siivotessa ja maalatessa. Yllätyksekseni Ada-neiti ilmaantui työpöydälleni ja alkoi siivota avukseni.
Tottumaton hän tietysti oli, mutta innokas.
  
Ja löytyihän sitä hänellekin sopivaa tehtävää.
Kun aloitin maalaamisen, hän istahti portaisiin ja piti minulle seuraa. Meillä oli varsin rattoisa tuokio ja kärttyisyys oli kuin muisto vain. Ada-neiti kertoi lapsuudestaan ja siitä, miten hänestä tuli hän. Kerron tarinan teillekin kunhan kysyn häneltä luvan.

Illalla saattelin neidin kamariinsa, jonne hän jäi istumaan. Aikoiko vielä ommella jotakin vai muuten vain mietti avonaisen ompalupöydän ääressä. Taitaa olla vähän yksinäinen täti.

torstai 6. tammikuuta 2011

Kompromisseja

Jouduin taipumaan Ada-neidin vaatimuksiin ja laahasimme piian kanssa neidin kamariin sängynromiskon ja vähän huonekaluja. Pesuteline oli neidin mielestä välttämätön ja tuolin hän halusi itse asettaa paikalleen.
 Piika määrättiin hakemaan vuoteenlämmitin, sillä uuneja ei voi vielä lämmittää. Retkiolosuhteet eivät miellytä Ada-neitiä, mutta pakon edessä hän tyytyy niihinkin.
Ajattelin tässä vaiheessa, että rauha on palannut  taloon ja saan tehdä loput viimeistelyt itsekseni. Neidin aika kuluu piikaa komennellessa. Niin luulin.
Eikös vaan puuhakas neiti ollut raahannut palmunsa yläkerran aulaan. "Se tarvitsee paljon valoa" kuului selitys. "Korjatkaa tuo koppa pois ja asentakaa tähän portaikkoon kaide. Johan tämä on vaaraksi lapsille."
Nyt pitäisi mennä taas Kirkkokadulle. Saa nähdä mitä siellä on tehty poissaollessani. Kyllä mulla OLI suunnitelma siitä, miten ja missä järjestyksessä työt etenee. Voi olla, että niihin suunnitelmiin on tullut muutos jos toinenkin.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Erimielisyyksiä

Aloitin uuden vuoden reippaasti ja käytin kaksi ensimmäistä päivää Kirkkokatu 10:ssä. Alimman kerroksen portaat ovat lähes valmiit:
 Portaiden alla on komero, vasemmalle puolelle tulee konttori ja oikealla on keittiön ovi. Lattia on vielä vaiheessa.
Meille oli tulla Ada-neidin kanssa oikein kunnon riita, kun yllätin hänet siirtelemässä ompelupöytää yhdessä makuuhuoneista. "Tämä tulee olemaan minun huoneeni, viekää pois nuo laudat ja työkalunne". Huoh.
Lisää ohjeita tuli ovenraosta. Kun yritin sanoa, että palaisi takaisin maalle muun perheen pariin, sain kuulla, ettei hän lähde minnekään. "Paras vain ruveta töihin. Saatte ensimmäiseksi siirtää vuoteeni ja muut huonekaluni taloon, jotta voin valvoa töitä. Iltaisin kello kahdeksan jälkeen en suvaitse minkäänlaista meteliä, joten huolehtikaa siitä, että työt ovat silloin valmiina. Ateriani syön huoneessani kunnes ruokasali valmistuu."

Veikkaanpa, että tulee vielä muutamakin yhteenotto ennenkuin päästään muuttamaan. Enempiä sanomisia välttääkseni taidan kaivaa neidille ainakin sen sängyn. Ehkä on parasta tuoda myös tuoli ja pöytä...