perjantai 18. marraskuuta 2011

Ada-neidin iltapuhde

Ada-neiti oli oikein tyytyväinen palatessaan kotiin. Ehdin verhoilla sohvan ja pari pikkutuolia ja asetella förmaakin kalusteet suurin piirtein paikoilleen ennen hänen paluutaan.

Kun menin kuvaamaan tulosta, tapasin arvoisan neidin istumassa sohvassa.

Kissanpoikakin on hiipinyt ihmettelemään uutta kalustusta. Kattolistat puuttuvat vielä enkä saa päätetyksi, laitanko maton vai ei. Ostin kesällä Forssasta kauniin maton, mutta ne eivät olleet kovin yleisiä vielä Kirkkokadun aikaan. Leopardituoli on hiukan turhan pramea, mutta se onkin tuotu Tukholmasta. Isännän matkoilta on kertyy mukaan yhtä ja toista.
Uups, mikä pullo siellä pelakuun takana piilotteli..? Ilmankos Ada-neiti oli niin sopuisalla päällä. Sivupöydällä on appelsiineja jalallisessa maljassa, jonka väkersin taannoin Larissan työpajassa Turussa.

Toistaiseksi huone saa olla näin, koska Adakin siellä noin hyvin viihtyy. Muissa huoneissa riittää tekemistä, joten tänne palataan myöhemmin.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Vihdoinkin

Järkyttävän pitkä blogitauko. Olen pahoillani siitä, mutta syynä jääräpäisyyteni. Päätin nimittäin, että parketti on saatava valmiiksi ennen kuin teen mitään muuta.
No, nyt 9 kuukautta myöhemmin voin todeta, että olisin voinut jakaa tämän projektin kanssanne ja myös pienemmät jutut, joita kuitenkin on tullut kerhossa tehdyksi. Niiden kuvaaminen on vain jäänyt.

Tässä kuitenkin tämänhetkinen tilanne:


Parketti on tehty 1016 palasta tiikkiviilua, pahville, joka olisi saanut olla ruskehtavaa. En ole ollut tehdessäni auringontarkka, joten keskellä on havaittavissa valkoista lattianraoissa. Onneksi on keksitty matot...
Lattia on vielä liimaamatta, kun tuli hinku ottaa kuva.... saa nähdä vieläkö sen saa pois rikkomatta, on nimittäin hiukan liian suuri.
Vahasin lattian ja vaha tarttui epätasaisesti viiluihin. Osa imi vahaa enemmän  ja osa vähemmän, mutta matto lienee pelastus tässäkin suhteessa. Lattia on todella liukas, toivottavasti Ada-neiti ja muu talonväki ovat varovaisia.
Kuvio on kauniimpi kuin kuvat antavat ymmärtää, tosin ehkä vähän suuri näin pieneen huoneeseen. Mutta kapteeni Ahlqvist halusi yllättää vaimonsa ripauksella ylellisyyttä, rouvaparka kun joutuu edelleen asumaan maalla lasten kanssa. Toivottavasti molemmat ovat tyytyväisiä tulokseen. Ada-neidin mielipidettä ei tarvitse kauan arvailla, hän ilmoittaa sen suorin sanoin, kunhan palaa sukuloimasta.
Sitä odotellessa...