tiistai 15. marraskuuta 2011

Vihdoinkin

Järkyttävän pitkä blogitauko. Olen pahoillani siitä, mutta syynä jääräpäisyyteni. Päätin nimittäin, että parketti on saatava valmiiksi ennen kuin teen mitään muuta.
No, nyt 9 kuukautta myöhemmin voin todeta, että olisin voinut jakaa tämän projektin kanssanne ja myös pienemmät jutut, joita kuitenkin on tullut kerhossa tehdyksi. Niiden kuvaaminen on vain jäänyt.

Tässä kuitenkin tämänhetkinen tilanne:


Parketti on tehty 1016 palasta tiikkiviilua, pahville, joka olisi saanut olla ruskehtavaa. En ole ollut tehdessäni auringontarkka, joten keskellä on havaittavissa valkoista lattianraoissa. Onneksi on keksitty matot...
Lattia on vielä liimaamatta, kun tuli hinku ottaa kuva.... saa nähdä vieläkö sen saa pois rikkomatta, on nimittäin hiukan liian suuri.
Vahasin lattian ja vaha tarttui epätasaisesti viiluihin. Osa imi vahaa enemmän  ja osa vähemmän, mutta matto lienee pelastus tässäkin suhteessa. Lattia on todella liukas, toivottavasti Ada-neiti ja muu talonväki ovat varovaisia.
Kuvio on kauniimpi kuin kuvat antavat ymmärtää, tosin ehkä vähän suuri näin pieneen huoneeseen. Mutta kapteeni Ahlqvist halusi yllättää vaimonsa ripauksella ylellisyyttä, rouvaparka kun joutuu edelleen asumaan maalla lasten kanssa. Toivottavasti molemmat ovat tyytyväisiä tulokseen. Ada-neidin mielipidettä ei tarvitse kauan arvailla, hän ilmoittaa sen suorin sanoin, kunhan palaa sukuloimasta.
Sitä odotellessa...

4 kommenttia:

Mare kirjoitti...

Kaunis! On siinä ollut varmasti paljon työtä. Lopputulos on kyllä kunnioitusta herättävä.

Jaana kirjoitti...

Hei.
AIVAN UPEA PARKETTILATTIA!! Uskon että tuon lattian kanssa on ollut aikamoista tekemistä. Todella hieno:)
Hyvää joulun odotusta sinuule.
- jaana-

Piu kirjoitti...

Kiitos teille! Aikaa siinä meni puolitoista vuotta, tosin tein kaikkea muuta aina välillä. Nyt se on liimattu ja olen aika tyytyväinen tulokseen.

Lotte kirjoitti...

Hurjan kaunis parketti-lattia! Musta tuo värin epätasaisuus on vain plussaa ;D